#Akkuasetusseminaari: EUCOBAT pitää tuottajien puolta, kun EU päättää akkuasetuksen ohjeistuksista

Koska jäsenvaltiot ovat asetuksen toimeenpanossa eri vaiheissa, Eucobat ajaa siirtymäaikoja EU:n akkuasetukseen. Lisäksi Eucobat on huolestunut siitä, että elinkaarensa päässä olevien käytöstä poistettujen akkujen maksuton vastaanottovelvollisuus voisi tuoda vuosia sitten markkinoille saatettuja akkuja tuottajien ja jakelijoiden vastuulle ja haastaa eurooppalaisten tuottajayhteisöjen maksuvalmiutta.

Kuvat: Sus+Com Agency/Antti Partanen

Eucobat, kansallisia paristojen ja akkujen keräysjärjestelmiä edustava eurooppalainen yhdistys Brysselissä, toimii tuottajien edunvalvojana EU-tasolla. Pääsihteeri Eric Ruyters esitteli ajankohtaisia edunvalvontateemoja Vantaan Heurekassa pidetyssä Akkuasetusseminaarissa elokuussa 2025. 

EU:n akkuasetus on voimassa sellaisenaan kaikissa jäsenmaissa, ja sen tavoitteena on luoda tasapuoliset toimintaedellytykset EU:n alueelle asetuksen luomassa uudenlaisessa paristo- ja akkumarkkinassa.

– Uskomme aidosti, että jäsenvaltioiden tasapuoliset toimintaedellytykset tulevat hyödyttämään meitä kaikkia, sanoo Eucobatin pääsihteeri Eric Ruyters odotuksista EU-tasoista toimeenpanoa kohtaan. 

Eucobatin jäsenistö koostuu eri EU-maiden kansallisista keräysjärjestelmistä huolehtivista tuottajayhteisöistä. Suomesta jäsenenä on Recser Oy. 

Siirtymäaikaa vaatimusten täytäntöönpanoon

Koska aiempi direktiivi asetti lähinnä tavoitteet, ovat kansalliset keräysjärjestelmät muotoutuneet rakenteiltaan varsin erilaisiksi ja kattavat usein vain osan akkuasetuksen akkuluokista. Tämän vuoksi, ja koska asetuksen toimeenpano on monessa jäsenmaassa vielä kesken, Eucobat keskustelee komission kanssa selkeän siirtymäajan tarpeesta ensi vuoden alkuun. 

– Suurella osalla jäsenistämme on ollut hyvin organisoidut järjestelmät kannettaville akuille, koska niille asetettiin jo aiemmin selkeät keräystä koskevat vaatimukset ja tavoitteet, Ruyters sanoo.

– Akkuasetuksen myötä suurin osa jäsenistämme on laajentamassa akkuluokkiensa määrää ja kehittämässä organisaatiorakenteitaan kattaakseen kaikki akkulajit – aivan kuten Suomessakin, missä nykyiset tuottajayhteisöt rakentavat parhaillaan yhteistyötä niin, että ne kattavat jatkossa kaikki akkuluokat tehokkaasti, hän jatkaa. 

Ruyters huomauttaa, että toimeenpanon eriävät käytännöt aiheuttavat epäselvyyksiä: jäsenmaissa on erilaisia tulkintoja määritelmistä ja tavoitteista sekä toisistaan poikkeavia rekisteröitymiskäytäntöjä.

– Emme toki halua pysäyttää Euroopassa meneillään olevaa prosessia – haluamme vain kaikille yhtenäisen alun, hän sanoo. 

Ratkaisuja historiallisen jätteen vastaanottovelvollisuuden haasteeseen

Kiertotalouden kannalta keskeinen akkuasetuksen vaatimus on käytöstä poistettujen akkujen vastaanottovelvollisuus. Ruytersin mukaan Eucobat pitää ongelmallisena, jos velvollisuus koskee myös teollisuus- ja sähköajoneuvoakkuja, jotka on tuotu markkinoille ennen 18. elokuuta 2025, jolloin uudet tuottajavastuuta koskevat säännöt astuivat voimaan. 

– Koska monissa jäsenmaissa ennen tätä päivää markkinoille saatetuista niin sanotuista historiallisista akuista ei ole peritty palautus- ja kierrätysmaksuja, olisi kohtuutonta vaatia tuottajayhteisöjä ottamaan niitä maksutta vastaan, Ruyters toteaa. 

Asetuksen mukaisesti akkujen ja paristojen tuottajan tulee kuitenkin vastaanottaa kaikki oman luokkansa paristot ja akut riippumatta niiden kemiallisesta koostumuksesta, merkistä tai alkuperästä. Vastaanottamisesta ei saa periä maksua, eikä siihen saa liittää ostovelvoitetta. Sama velvollisuus koskee myös jakelijaa. 

– Tämä on osa kokonaisuutta, josta Eucobat käy keskusteluja komission kanssa. He olivat yllättyneitä kuullessaan, mitä maksuton vastaanottovelvoite voi historiallisen jätteen osalta aiheuttaa. Totta kai asetusta on noudatettava, mutta on tärkeää, että vastuu koskee vain niitä teollisuus- ja sähköajoneuvoakkuja, jotka on saatettu markkinoille asetuksen voimaantulon jälkeen.

– Tuottajien on itse vastattava ennen tätä ajankohtaa markkinoille saattamistaan akuista. He voivat järjestää keräyksen ja kierrätyksen joko omatoimisesti tai sopia niistä tuottajayhteisön kanssa, kunhan se ei vääristä yhteisön kollektiivista toimintaa, Ruyters sanoo. 

Suomessa on jo ennen akkuasetuksen voimaantuloa rakennettu kollektiivinen keräys- ja kierrätysjärjestelmä kaikille pienille, alle 25 kiloa painaville paristoille ja akuille sekä lyijyakuille. Lisäksi sähköautojen ajovoima-akuille on toimiva keräysjärjestelmä, jota ylläpitää Suomen Autokierrätys. Näin ollen muutos koskee Suomessa erityisesti suuria teollisuusakkuja. 

Tuottajarekisterit ja viranomaisvalvonta

Akkuasetuksen mukaan jokaisessa jäsenvaltiossa on oltava pakollinen tuottajarekisteri. Rekisteröityminen kansalliseen rekisteriin on edellytys sille, että paristoja ja akkuja voidaan saattaa markkinoille kyseisessä maassa. 

– Euroopan tasolla ei ole yhteistä tuottajarekisteriä, vaan tuottajan on rekisteröidyttävä erikseen kaikissa niissä jäsenvaltioissa, joissa saattaa akkuja markkinoille, Ruyters selventää. 

Lisäksi etämyyjien on nimettävä valtuutettu edustaja. Jäsenvaltioiden on puolestaan nimettävä toimivaltainen viranomainen, joka vastaa tuottajarekisterin ylläpidosta ja tuottajavastuun valvonnasta. 18. elokuuta 2025 alkaen tuottajayhteisö voi vastata akkuasetuksen velvoitteista vain niiden tuottajien puolesta, jotka ovat tehneet sen kanssa sopimuksen. 

– Vapaamatkustamista ei saa hyväksyä. Viranomaisten on varmistettava, että vapaamatkustajat rekisteröityvät hyväksyttyyn yhteisöön ja maksavat osuutensa, Ruyters painottaa. 

Kun EU ja jäsenvaltiot onnistuvat luomaan tasapuoliset toimintaedellytykset ja sulkemaan vapaamatkustajat ulkopuolelle, voimme yhdessä varmistaa, että akkuasetuksen tavoitteet toteutuvat – ja Eurooppa ottaa aidon edelläkävijän roolin akkujen kiertotaloudessa. 

Katso puhujan esitys:

Eucobatin suositukset komissiolle ja jäsenvaltioille

Pysy kärryillä akkuasetuksen etenemisestä ja sisällöstä

Tuottajayhteisöinä meille on tärkeää jakaa tietoa siitä, miten EU:n uuden akkuasetuksen sisältö tulee vaikuttamaan erityisesti paristojen ja akkujen tuottajavastuuseen.