Kiristyvillä keräysastevaatimuksilla halutaan suojella ympäristöä sekä parantaa paristojen ja akkujen kiertotaloutta ja siten edistää myös EU:n sisämarkkinoita. 

EU:n akkuasetusehdotuksessa ehdotetaan merkittäviä kiristyksiä paristojen ja akkujen keräysastevaatimuksiin. Nykyinen 45 prosentin keräysastevaatimus ehdotetaan nostettavaksi vaiheittain aina 70 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä. Lisäksi kevyiden sähköisten liikkumisvälineiden akuille halutaan asettaa oma keräysastevaatimus. Ehdotuksessa epäsuorasti ilmaistaan, että muita akkuluokkia eli ajoneuvoakkuja, sähköautojen akkuja ja teollisuusakkuja koskisi jatkossakin 100 prosentin keräysastevaatimus. Silloin käytännössä kaikki markkinoille saatetut akut tulisi käytöstä poistamisen jälkeen kerätä erilleen muusta jätteestä ja kierrättää.  

Asetusehdotuksen vaikutustenarviointiraportin mukaan korkeilla keräysastevaatimuksilla voitaisiin saavuttaa merkittäviä ympäristöhyötyjä ja päästövähennyksiä1 erityisesti litiumakkujen kohdalla. Lisäksi kiristykset voisivat luoda myös jonkin verran uusia työpaikkoja erityisesti keräykseen ja kuljetukseen liittyviin palveluihin.  

Korotusta myös keräyksen ja kierrätyksen kuluihin 

Entä vaikuttavatko kiristyvät keräysastevaatimukset tuottajavastuujärjestelmien kustannuksiin? Komission vaikutustenarviointiraportin mukaan kustannukset voivat jopa kaksin- tai kolminkertaistua nykyisistä.2 Se kuitenkin riippuu monesta tekijästä, kuten siitä kuinka nopeasti muilla toimenpiteillä saadaan vauhditettua kierrätysraaka-aineiden markkinoita. 

Kuva: Kiristyvien keräysastetavoitteiden saavuttamisen arvioidut vuosikustannukset per asukas. Lähde komission vaikutustenarviointiraportti s. 47. Nykyisen tason (45 %) keräysastevaatimus saavutetaan EU:n alueella 0,23–0,51 euron vuosikustannuksilla per asukas. 

Komission ehdotuksessa keräysaste laskettaisiin nykyiseen tapaan kolmen edellisvuoden keskimääräisen vuosimyynnin perusteella (”batteries placed on the market”, ”POM3 years  target”). Näin tavoitteet olisivat oikeassa suhteessa akkujen kulutukseen jäsenvaltioissa. Tämä laskentatapa ei kuitenkaan ota huomioon paristojen ja akkujen tyypeissä, kestävyydessä, käyttöiässä ja kulutustottumuksissa tapahtuneita muutoksia, ja voi siksi johtaa epärealistisen korkeisiin keräysastevaatimuksiin. Erityisesti litiumakut ovat tuoteryhmä, jonka osuus markkinoilla kasvaa, ja joilla on usein huomattavasti pidempi käyttöikä kuin ei-ladattavilla paristoilla. Ehdotuksen käsittelyn aikana keräysasteen laskentatapaa onkin ehdotettu muutettavaksi sellaiseksi, joka huomioisi tarkasteluvuonna todellisuudessa kerättävissä olevat paristot ja akut (”batteries available for collection, AfC).3 

Realistisempi malli keräysasteen laskentaan 

AfC-laskentamalli huomioisi mahdollisimman realistisesti akkujen pidentyvät käyttöiät. Lisäksi se huomioisi sähkö- ja elektroniikkalaitteiden sisällä uudelleenkäytettäväksi tai kierrätettäväksi muihin maihin viedyt akut. Niiden osuutta ei vielä huomioida tuottajavastuun alaisen jätteen tilastoinnissa ja niiden todellisen määrän selvittäminen on koettu haasteelliseksi. 

Tämä johtaa siihen, että virallinen keräysaste ei kerro siitä, että keräämättä jääneet paristot ja akut päätyisivät sekajätteeseen.4 EU:n alueella arviolta noin neljännes keräämättä jääneistä paristoista ja akuista saattoi päätyä sekajätteeseen vuonna 2015 akkuasetuksen vaikutustenarviointiraportin mukaan. Loput olivat vielä joko käytössä, hamstrattu kotien kätköihin tai päätyneet sähkö- ja elektroniikkalaitteiden mukana kierrätykseen tai uudelleenkäyttöön muihin maihin. Hamstrausilmiö tarkoittaa, että laitteita säilötään kotien kätköissä vara-akkuina tai esimerkiksi nostalgia- tai tietoturvasyistä varsin pitkäänkin käytöstä poistamisen jälkeen. Erityisesti arvokkaita sähkö- ja elektroniikkalaitteita ja niissä käytettyjä akkuja päädytään usein hamstraamaan.  

Myös tämä viivästyttää sitä hetkeä, jolloin akut olisi realistista laskea kerättävissä oleviksi. Jotta jatkossa olisi saatavilla luotettavampaa tietoa siitä, kuinka paljon sekajätteeseen päätyy paristoja ja akkuja, esitetään komission ehdotuksessa jäsenvaltioille velvollisuutta toteuttaa tuottajayhteisöjen kustannuksella vähintään viiden vuoden välein ns. sekajätetutkimuksia. Tutkimusten tulosten perusteella viranomaiset voisivat määrätä tuottajayhteisöt tekemään korjaavia toimenpiteitä mm. keräysverkoston kattavuuden parantamiseksi tai viestimällä asiasta tehokkaammin.  

EU-maissa tilastoidaan keräysmääriä kirjavasti 

Eurostatin keräämien tilastojen mukaan EU:ssa saavutettiin vuonna 2019 51 prosentin keräysaste kannettavien paristojen ja akkujen osalta5. On kuitenkin epäselvää, kuinka kattavasti ja yhdenmukaisesti eri maissa myynti- ja keräysmääriä tilastoidaan. Tilaston mukaan esimerkiksi Kroatiassa keräysaste olisi lähes 90 prosenttia, kun se pitkään keräysjärjestelmiä kehittäneissä Keski-Euroopan maissa on 50–60 prosentin välissä.  

Suomessa virallinen keräysaste oli vuonna 2019 49 prosenttia. Tämä luku on laskettu tuottajayhteisöihin liittyneiden maahantuojien raportoimien markkinoille saatettujen ja tuottajayhteisöjen ilmoittamien erilliskeräysmäärien perusteella. Keräysasteen laskennassa ei siten huomioida sen enempää niiden ns. vapaamatkustajien, jotka eivät tuottajavastuitaan hoida, markkinoille saattamia määriä kuin epävirallisiin pisteisiin tai jopa rikollisiin käsiin päätyneitä jäteakkuja. Keräysasteen laskentatavan muuttaminen ehdotettuun Afc-malliin nostaisi Suomenkin keräysastetta, sillä Suomessa jo noin kolmannes myytävistä kannettavista paristoista ja akuista on litiumakkuja, joiden käyttöikä on vähintään kolme vuotta. Lisäksi Suomesta viedään melko merkittäviä määriä sähkö- ja elektroniikkalaitteita uudelleenkäytettäväksi, eli ne eivät koskaan päädy täällä jätteeksi.  

Realistiset keräysasteet lisäävät oikeudenmukaisuutta 

Se kuinka realistisia ja saavutettavissa olevia keräysastevaatimukset ovat on jatkossa entistä tärkeämpää tuottajien vastuiden täyttymisen kannalta. Akkuasetusehdotuksessa keräysasteista tulisi tuottajayhteisökohtaisia ja niiden saavuttamatta jääminen voisi johtaa tuottajayhteisöhyväksynnän peruuttamiseen. Sen vuoksi on tuottajien aseman kannalta entistä tärkeämpää, että tuottajilla säilyy ensisijainen oikeus kerätä vastuulleen kuuluva jäte, ja että keräysasteen laskentatapa huomioi todellisuudessa kerättävissä olevat paristo- ja akkumäärät.  

Recser ja Akkukierrätys Pb ovat nostaneet näitä seikkoja useassa yhteydessä akkuasetusehdotuksen käsittelyn aikana esiin kommentoidessaan sitä niin Ympäristöministeriölle kuin komission ja parlamentinkin edustajille.  

[1] SWD(2020) 335 final. COMMISSION STAFF WORKING DOCUMENT: IMPACT ASSESSMENT REPORT. Accompanying the document Proposal for a Regulation of the European Parliament and of the Council concerning batteries and waste batteries, repealing Directive 2006/66/EC and amending Regulation (EU) 2019/1020.

[3] Huisman, J., Bobba, S., “Available for Collection” study on alternative collection targets for waste portable and light means of transport batteries, EUR 30746 EN, Publications Office of the European Union, Luxembourg, 2021.

[4] Pirkanmaan ELY-keskus. Tuottajavastuun tilastot: https://www.ymparisto.fi/fi-FI/Kartat_ja_tilastot/Jatetilastot/Tuottajavastuun_tilastot/Akku_ja_paristotilastot

[5] https://ec.europa.eu/eurostat/statistics-explained/index.php?title=Waste_statistics_-_recycling_of_batteries_and_accumulators

Tämä artikkeli on osa paristo- ja akkutuottajayhteisöinä toimivien Recser Oy:n ja Akkukierrätys Pb Oy:n yhteistä EU:n akkuasetusaiheista viestintää. Voit tilata ajankohtaisimmat uutiset aiheesta myös uutiskirjeenä.

Tilaa Akkuasetus-uutiskirjeemme!

* indicates required