Akkujen uudelleenkäyttö ja -valmistus parantavat akkumateriaalien saatavuutta. CeLLife Technologiesin Sähköinen sormenjälki -menetelmä kertoo nopeasti, mitä akkukennoja ja -moduuleita voidaan hyödyntää uudelleenvalmistukseen.
EU:n uuden akkuasetuksen tarkoituksena on edistää akkujen arvoketjua, joka kattaisi akkujen koko eliniän aina raaka-aineiden akkukennojen tuotantoon sekä akkujen uudelleenkäyttöön ja kierrätykseen. Keskeisessä osassa uutta säätelyä on tärkeiden akkuraaka-aineiden mahdollisimman kestävä hankkiminen sekä tarkka hyödyntäminen.
Akkujen elinkaarta voidaan pidentää monin tavoin. Uusi akkuasetus huomioikin paremmin sähköajoneuvojen akkujen sekä teollisuusakkujen uudelleenkäytön, uudelleenvalmistuksen sekä akkujen käyttötarkoituksen muutoksen.
Akkujen uudelleenkäytön valmistelulla tarkoitetaan akun täydellistä tai osittaista uudelleenkäyttöä sen alkuperäiseen tarkoitukseen. Jos akkua ei voida käyttää enää samaan käyttötarkoitukseen, sen käyttötarkoitusta voi olla mahdollista muuttaa. Esimerkiksi tiensä päähän tullut sähköauton akku voi vielä toimia energiavarastona.
Käytetyt akut voivat käydä läpi myös uudelleenvalmistuksen. Uudelleenvalmistuksessa käytöstä poistettu akku puretaan akkukennoiksi tai -moduuleiksi, joista valikoidaan jatkokäyttöön soveltuvat komponentit. Tämän jälkeen talteen otetuista akkukennoista ja moduuleista voidaan rakentaa uusi akku, jonka kapasiteetti vastaa vähintään 90 prosenttia alkuperäisestä kapasiteetista. Tällöin niistä valmistettujen akkujen tuottajavastuu siirtyy taholle, joka tuo akun uudelleen markkinoille
Työkalu nopeaan kuntoanalyysiin
Ennen uudelleenvalmistukseen ryhtymistä on tärkeää selvittää, mitkä käytetyn akun komponentit ovat vielä käyttökelpoisia. CeLLife Technologies Oy:n kehittämän Sähköinen sormenjälki -menetelmän avulla huonot ja vaaralliset yksilöt voidaan tunnistaa käyttökelpoisten akkukennojen ja -moduulien joukosta.
Tämä on tärkeää, sillä yksikin heikko kenno voi tehdä koko akusta käyttökelvottoman, CeLLife Technologiesin perustajat Tuomas Messo ja Roni Luhtala kertovat.
– Menetelmän avulla uudelleenkäyttöön saadaan valikoitua vain suorituskykyiset ja keskenään yhteensopivat kennot. Kun akkupakettiin valikoidaan samankuntoisia akkukennoja, saadaan suorituskyky ja käyttöikä uutta vastaavalle tasolle.
Akkuasetuksen mukaan akkujen uudelleenvalmistusta toteuttavilla toimijoilla on velvollisuus varmistaa akkujen laatu ja turvallisuus sekä huolehtia turvallisesta testauksesta, pakkaamisesta ja kuljettamisesta. Niiden on varmistettava myös, että uudelleenvalmistettu akku on lainsäädännön ja teknisten vaatimusten mukainen, kun se saatetaan markkinoille.
Uudelleenkäyttö pienentää hiilijalanjälkeä
Uudelleenkäytetyn akun hiilijalanjälki on vain murto-osa neitseellisistä raaka-aineista valmistettuun akkuun verrattuna. Uudelleenkäytetyn akun hiilijalanjälki koostuu käytännössä vain koteloinnista, liittimistä, lämmönhallintajärjestelmästä sekä elektroniikasta. Osa näistäkin komponenteista voitaisiin vielä käyttää uudestaan, jolloin hiilijalanjälki pienenisi entisestään, Messo ja Luhtala toteavat.
Akkujen uudelleenkäytölle on vahvoja kannustimia niin luonnon kuin taloudenkin näkökulmasta. Tällä hetkellä murskaukseen päätyvistä akkukennoista yli puolet voitaisiin vielä käyttää uudestaan esimerkiksi sähköverkon tai sähköautojen latauspisteiden energiavarastoissa, Messo ja Luhtala toteavat.
– Täysin käyttökelpoisten akkukennojen murskaus ei ole järkevää. Materiaalien ja komponenttien saatavuus on heikentynyt viime vuosina, ja niiden tuotanto on painottunut vahvasti Euroopan ulkopuolelle.
Alalla toivotaan, että uusi akkuasetus helpottaisi akkujen uudelleenkäyttöä ja -valmistusta sekä käyttötarkoituksen muuttamista. Ainakin asetuksen myötä käyttöön otettava akkupassi velvoittaa tarkempiin merkintöihin ja lisää näin akkutoimijoiden läpinäkyvyyttä.
– Akkupassiin sisältyvä data akkuun hyödynnetyistä raaka-aineista sekä akun suorituskykyä kuvaavat suureet tulevat helpottamaan uudelleenkäyttöpotentiaalin arviointia, Tuomas Messo ja Roni Luhtala kertovat.