Tuottajayhteisöjen neuvottelukunta TYNK järjesti jokavuotisen tapahtuman Tampere-talossa marraskuun alussa. Lähes 200 ammattilaista kokoontui tuottajavastuuasioiden äärelle.
Ohjelmassa oli mielenkiintoisia puheenvuoroja eri näkökulmista. Poimimme päivästä kolme puheenvuoroa, joihin keskitymme. Artikkelin lopusta löytyy linkki päivän koko ohjelmaan, joka sisältää linkit puheenvuorojen materiaaleihin.
Ympäristöministeriön katsaus Jätelainsäädännön muutoksiin
Ympäristöministeriön neuvotteleva virkamies Tarja-Riitta Blauberg käsitteli puheenvuorossaan tuottajavastuulainsäädännön muutoksia. Blaubergin vastuulle kuuluu ministeriössä kaikki muut tuottajavastuualat paitsi paristot ja akut.
Muutoksia tuottajavastuujärjestelmiin
Tuttajavastuujärjestelmiin on tulossa useita tarkennuksia jätelain muutoksen myötä. EU:n jätedirektiivissä on kiinnitetty huomiota etenkin tietojen luotettavuuden arviointiin ja kehittämiseen. Tähän liittyen uutena vaatimuksena on tullut omavalvontasuunnitelman laatiminen. Siihen tulee sisältyä myös se, miten tietoja arvioidaan ja miten tietojen luotettavuutta voidaan kehittää. Tuottajayhteisöjen tulee julkaista jatkossa myös tiedot omistajista ja tilastoista sekä perittävistä maksuista.
Tärkeä asia tuottajavastuun kehittämisessä ja tuotesuunnitteluun liittyen on myös tuottajamaksujen mukauttaminen niiden kestävyyden, korjattavuuden, kierrätettävyyden ja uudelleenkäytön mukaisesti. Tuotteiden kierrätyksen ja mahdollisen uudelleenkäytön pitäisi vaikuttaa maksuihin, jotta ne ohjaisivat tuotesuunnittelua vastuulliseen suuntaan.
Jatkossa tuottajavastuumaksujen on jakauduttava tasapuolisesti yksiköittäin, eli markkinoille paljon saattaville tuottajille ei voi antaa paljousalennuksia. Tuottajayhteisöjen tulisi kehittää myös menettelyjä, joilla voidaan keventää pienten tuottajien hallinnollista taakkaa eli kirjanpito- ja tiedonantovelvoitteita.
Tarja-Riitta Blauberg kävi puheenvuorossaan läpi myös SUP -direktiivin toimeenpanon tilannetta sekä kalastusvälineiden tuottajavastuuta.
Muuta ajankohtaista
Jätelain muutoksen myötä aiemmin tuottajarekisteriin hyväksyttyjen yritysten tuli liittyä tuottajayhteisön jäseneksi eli yritykset eivät voi enää pääsääntöisesti hoitaa tuottajavastuutaan yksin.
Ehdotus uudesta akkuasetuksesta on EU:ssa nyt loppusuoralla, eli Euroopan Unionin neuvoston, parlamentin ja komission neuvotteluissa. Lue lisää akkuasetuksesta.
Fortum: Kierrätyksen merkitys akkuarvoketjulle
Yhteiskuntasuhdepäällikkö Janne Koivisto Fortumilta paneutui puheenvuorossaan akkujen kierrätykseen.
Fortum on investoinut materiaalikierrätystoimintaan lähiaikoina paljon, akkujen kierrätys on osa sitä. Liikenteen ja yhteiskunnan sähköistymisen myötä materiaalien kysyntä ja tarve kasvaa jatkuvasti, ja tulevaisuudessa on ennustettu mittava globaali pula litium-ajovoima-akuissa käytetyistä metalleista (nikkeli, koboltti, litium, magnaani).
Akkujen kierrätystä Suomessa
Koivisto kertoi Fortumin rakentaneen Ikaalisiin mekaanisen kierrätyslaitoksen, jossa akut otetaan vastaan, esikäsitellään ja murskataan. Raaka-aine siirretään Harjavaltaan hydrometallurgiselle laitokselle mustana massana, joka sisältää kriittiset metallit, jotka otetaan tässä prosessissa talteen.
Fortum on investoinut Harjavallan laajentamiseen 24 miljoonaa, laitos on teollisen mittakaavan pilotti. Nyt laitoksesta rakennetaan täysiveristä teollisen mittakaavan laitosta, joka aukeaa ensi vuoden syksynä. Fortum pyrkii laitoksessa erityisesti litiumin osalta korkeaan saantoon, mikä tekee Harjavallasta uniikin Euroopan tasolla – todennäköisesti ensimmäisen toiminnassa olevan laitoksen, joka pystyy vastaamaan EU:n tulevan akkuasetuksen vaatimuksiin.
Uusi akkuasetus liiketoiminnan kiihdyttäjänä
Koivisto kiitteli puheenvuorossaan EU:ssa tekeillä olevaan akkuasetusta ja totesi, että se on yksi keskeinen kannuste ja kiihdyttäjä Fortumin kierrätys- ja jätehuollon liiketoiminnalle. Tuottajavastuu on Koiviston mukaan instrumenttina yksi merkittävimmistä ajureista, joilla kierrätystä voidaan kehittää.
EU:n akkuasetuksen yksi tavoite on vähentää tuontiriippuvuutta etenkin Kiinasta. Asetuksessa esitetään kovia metallikohtaisia kierrätysastevaatimuksia uusille akuille. Vuonna 2030 kierrätetylle koboltille ehdotetaan 12 %:n osuutta, nikkelille 4 %:n osuutta ja litiumille 4 %:n osuutta. Vuodelle 2035 luvut olisivat jo merkittävästi korkeammat: koboltille 20 %:n, nikkelille 10 %:n ja litiumille 12 %:n osuudet.
Koivisto esitti myös huolensa akkuasetukseen liittyen: onko raaka-aineiden kysyntä kuitenkin liian kova – riittääkö akkujätteistä saatavat raaka-ainelähteet täyttämään kierrätetyn sisällön vaatimukset? Hän kertoi, että Fortumissa on tarkasteltu myös muita materiaalivirtoja, joista akuissa käytettäviä metalleja voisi saada. Koivisto lähettikin terveiset akkuasetukeen liittyen lainsäätäjille ja ympäristöministeriölle: ei kannattaisi pyrkiä sääntelyssä yhden tuotteen suljettuun kiertoon – akusta akkuun, muovipakkauksesta muovipakkaukseen.
Geologian tutkimuskeskus: digilaitteiden tuotesuunnittelu ja ympäristövaikutukset
Erikoisasiantuntija Toni Eerola Geologian tutkimuskeskuksen Mineraalitalouden ratkaisut -yksiköstä käsitteli puheenvuorossaan digilaitteiden tuotesuunnittelua ja tuotteen elinkaaren ympäristövaikutuksia.
Eerolan puheenvuoro perustui Sitran rahoittamaan hankkeeseen Digitalisaatio ja luonnonvarat.
Geologinen perspektiivi digitaalisiin raaka-aineisiin
Puheenvuoron alkupuolella Eerola vei yleisön kiinnostavalle aikamatkalle: miten digilaitteissa käytetyt malmit maapallolla syntyvät. Älypuhelimen käyttöikä 2–4 vuotta tuntuu lyhyeltä, kun verrataan aikaikkunaa mineraaleihin, jotka ovat syntyneet 2 miljardin vuoden aikana monimutkaisissa geologisissa prosesseissa.
Tuotteen elinkaaren ympäristövaikutukset lähtevät jo malminetsinnästä ja kaivostoiminnasta. Kaivostoiminnalla on paikallisia ympäristö- ja sosiaalivaikutuksia.
Kiina on ylivoimainen digitaalisten raaka-aineiden globaali tuottaja, ja EU:ssa onkin herätty tuontiriippuvuuteen jo vuosia sitten. Ratkaisuja kaivostoiminnan ympäristö- ja sosiaalisiin vaikutuksiin olisi sekä raaka-aineiden jäljitettävyys että EU:n omavaraisuusasteen kasvu.
Yksi ongelmista on se, että kaivoksia ei haluttaisi rakentaa mihinkään, mutta kaikki haluavat käyttää laitteita, jotka hyödyntävät louhittuja metalleja.
Digitalisaatio aiheuttaa päästöjä ja kuluttaa energiaa
Digitalisaatio vaatii vain 0,5 % kokonaisraaka-ainekysynnästä, mutta se on merkittävä päästöjen lähde: 2,6–5 % maapallon kokonaispäästöistä. Energiankulutuksen osuus on vielä suurempi, 5,4–8 % energian kokonaiskulutuksesta.
Elektronisten laitteiden määrä kasvaa jatkuvasti, EU-kansalaisista jo 90 %:lla on älypuhelin. Älypuhelimella on käyttövaiheessa pieni ilmastovaikutus, kun taas äly-tv:llä on suuri. Kaikkein suurin ilmastovaikutus käyttövaiheessa on digitaalisella sisällöllä, eli datan säilytyksellä ja siirrolla.
Tuotesuunnittelu tärkein osa tuotteen elinkaaren ympäristövaikutuksia
Älypuhelimen elinkaari on lyhyt ja valitettavasti vielä kaikkea raaka-ainetta ei saada vanhoista laitteista talteen. Syitä on monia, mutta tuotesuunnittelu on kaikkein tärkein.
Eerolan mukaan 80 % digitaalisten laitteiden ympäristövaikutuksista voitaisiin minimoida paremmalla suunnittelulla. Laitteet pitäisi alusta asti suunnitella niin, että ne olisivat korjattavissa ja päivitettävissä sekä uudelleenkäytettävissä ja että ne saadaan elinkaareen loppupäässä paremmin kierrätettyä. Kaikkein tärkeintä olisi pyrkiä pidentämään laitteiden elinikää.
Avainasemassa Eerolan mukaan ovat lainsäädäntö (EU:n ekosuunnitteludirektiivi), kuluttajien tietoisuuden lisääminen sekä tutkimus ja tuotekehitys.
Tuottajavastuuiltapäivän koko ohjelma ja puheenvuorojen esitysmateriaalit Tuottajayhteisöjen neuvottelukunnan sivulta.